Minä ja Battlefield

Hei, ja tervetuloa blogini pariin. Tässä blogissa kerron enimmäkseen peliharrastuksestani. Suurimpana paheenani on Digital Illusions CE:n kuuluisa pelisarja Battlefield. Sen ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 2002, ja heti alusta alkaen olen ollut innokas Battlefieldin pelaaja. Pelaan toki useita muitakin pelejä, lähinnä Counter-Strikea ja FIFA-sarjaa.

Ensimmäiset pelini

Battlefield ei kuitenkaan ollut missään nimessä ensimmäinen PC-peli, johon hurahdin, sillä ensimmäisen koneeni (Pentium 90, jos oikein muistan) sain jo 90-luvun puolivälissä. Tuolloin tuli hakattua paljon sellaisia klassikoita kuin ID Softwaren Doom ja kevyempään viihteeseen Worms. Molemmissa jo tuolloin moninpeliominaisuudet olivat ne kaikkein houkuttelevimmat piirteet. 90-luvulla internetyhteyden yli pelaaminen oli kuitenkin epäluotettavaa ja kallista. Puhelinlinjat katkeilivat ja tunnin pelisessio saattoi kustantaa viikkorahat tai ainakin leijonanosan niistä. Halvinta ja luotettavinta oli kasata kaveriporukan tietokoneet yhteen ja liittää ne samaan lähiverkkoon. Toisaalta Wormsin kaltaisissa peleissä oli usein myös ns. hot seat -ominaisuus, eli pelaajat vuorottelivat saman tietokoneen äärellä. Näiden pelien pelaamiseen ei tarvinnut raahata painavia koneita samaan tilaan, riitti kun pelaajien porukka kerääntyi samaan huoneeseen. Tunnelman tiiviys oli luonnollisesti omaa luokkaansa.

Toki myös konsolipelaamista tuli harrastettua jonkin verran. Omasta taloudestani löytyi Super Nintendo, eli SNES, legendaarisen japanilaisen konsolipelivalmistajan jatko-osa menestyneelle NES-konsolille. Siinä missä NES oli 8-bittinen palikkamaisine grafiikoineen ja vähintään yhtä palikkamaisine musiikkeineen, edusti 16-bittinen SNES aivan toista maailmaa. Toki nykyperspektiivistä katsottuna myös SNES on todella köykäinen kone. Silti yhä edelleen Street Fighter II:n ja SNES:n Mario Kartin pariin tulee palattua PC-emulaattorilla.

Siinä missä omasta huoneestani löytyi SNES, oli naapurissa asuneella kaverilla niin ikään 16-bittinen konsoli, Segan Megadrive. Grafiikat ehkä eivät Segalla olleet aivan yhtä kauniit, mutta nopeus oli aivan omaa luokkaansa Nintendoon verrattuna. Tämän ansiosta esimerkiksi EA Sportsin FIFA- ja NHL-sarjat olivat naapurissa paljon kovemmalla käytöllä kuin minun kotonani.

Miksi juuri Battlefield viehättää?

Niin, hyvä kysymys. Ehkä taustalla ainakin osittain on oma, jo yläkoulussa herännyt viehätys sotahistoriaan. Battlefield-sarjassa on toki liikuttu paljon fiktiivisissäkin maisemissa ja tulevaisuudessa, mutta sarjan ensimmäinen osa sijoittui toiseen maailmansotaan ja vaikutti ainakin aikanaan todella realistiselta. Ja pakko on tunnustaa, että se on edelleen säilyttänyt otteensa melko hyvin. Battlefieldin pelaaminen on edelleen matka vuoteen 1942.

Toisaalta Battlefieldissä viehättää myös tiimityö. Sooloilemalla ei pärjää. Yleensä pelaan peliä medicin eli lääkintämiehen roolissa. Siinä roolissa toimii tavallaan linkkinä eri pelaajaroolien välillä ja voi tuntea antavansa jotakin koko joukkueelle varsin konkreettisesti.